Maailman terveysjärjestö WHO:n viimeisimmän laskennan mukaan vuonna 2019 maailmassa tehtiin yli 700 000 itsemurhaa. Brasiliassa jopa 14 000 ihmistä tekee itsemurhan vuosittain; se on keskimäärin 38. Brasilian “Keltainen syyskuu” on maailman suurin leimautumisen vastainen kampanja, ja se kehitettiin vastauksena itsemurhista tiedottamiseen ja niiden ehkäisyyn liittyvään jatkuvaan tabuun.
Arkkitehtuurilla voi olla erityisen merkittävä rooli tällä areenalla, sillä se pystyy esittämään suunnittelupäätöksiä, jotka edistävät käyttäjiensä hyvinvointia ammattitaitoisessa toiminnassa, jota määrittelee sekä rakennusfysiikan että ihmisten välisen vuorovaikutuksen ymmärtäminen, niiden lukemattomien ponnistelujen joukossa, joita voidaan tehdä tämän liikkeen tukemiseksi. Näin ollen muodot ja materiaalit, jotka muodostavat puitteet ihmisen toiminnalle, voivat tarjota järjestystä ja inspiraatiota jokapäiväisen kokemuksemme pohjalta, joka ulottuu arkisesta upeaan. On sanomattakin selvää, että arkkitehtien tulisi huolehtia suunnittelemiensa rakennusten käyttäjien psykologisesta ja fysiologisesta hyvinvoinnista.
Kun tämä otetaan huomioon, tiedämme, että rakennettu ympäristö voi vaikuttaa tunnetiloihimme sekä hyvällä että huonolla tavalla, esimerkiksi lisäämällä tai vähentämällä alttiuttamme stressille. Nämä ongelmat pahenevat, kun ihmiset kärsivät myös mielisairaudesta, sillä vakavammista mielisairauksista kärsivät ovat yleensä yliherkempiä joillekin ärsykkeille ja vähemmän herkkiä toisille.
Arkkitehtuurin ja mielenterveyden välisestä suhteesta keskusteltaessa nousevat aina esiin tietyt kysymykset, kuten suunnitteluprosessin aikana sovellettavien erilaisten lähestymistapojen tunnustaminen ja arkkitehtuurin subjektiivisen luonteen arvostaminen, sillä eri ihmiset voivat kokea saman tilan eri tavoin.
Park ja Mattson tekivät vuonna 2008 satunnaistetun kliinisen tutkimuksen kirurgisilla potilailla arvioidakseen sairaalakasvien parantavia vaikutuksia. Kuuden kuukauden aikana Koreassa analysoitiin 90 potilasta. Ainoa erottava piirre samassa tasossa olevien huoneiden välillä oli se, oliko niissä kasveja vai ei. Koeryhmässä ahdistus, verenpaine ja sydämen syke laskivat tämän seurauksena. Näin ollen arkkitehdit voivat auttaa käyttäjien fyysistä ja henkistä paranemista ottamalla kasvien läsnäolon huomioon sairaalatiloja suunniteltaessa. Sama biofilian perusteella tehty johtopäätös pätee myös erilaisiin menetelmiin, joilla luontoelementtejä voidaan sisällyttää kaupunkiympäristöihin, kuten luonnollisen ilmanvaihdon ja auringonvalaistuksen järjestämiseen.
Subjektiiviset käsitteet, kuten lämpö-, visuaalinen ja akustinen mukavuus, voidaan muuntaa taulukoiksi, joissa on hyväksyttävät celsius- (lämpötila), luksi- (valaistus) ja dB- (äänenvoimakkuus) arvot, joita voidaan sitten käyttää näiden aistimusten (melun) kvantifiointiin. Vaikeutena on ymmärtää lukuja ja muuntaa ne elinkelpoisiksi ja viihtyisiksi ympäristöiksi, sillä eri sidosryhmien tarpeet voivat vaikuttaa olevan ristiriidassa keskenään. Kauniit näkymät ja luonnonvalossa kylpevät ympäristöt voivat olla ristiriidassa esimerkiksi ylikuumenemisen ja häikäisyn kanssa.
Arkkitehdit ja kaupunkisuunnittelijat, jotka ottavat huomioon asiakkaidensa emotionaaliset tarpeet, luovat rakennuksia ja ympäristöjä, jotka ovat hyväksi ihmisten mielelle.
Gaston Bachelard esittää kirjassaan The Poetics of Space (Tilan poetiikka), että tilan ominaisuuksiin vaikuttaa ihmisen oma rakenne eli hänen psykologiansa. Topofilian käsitteellä (henkilön mieltymys tai emotionaalinen kiintymys tiettyihin paikkoihin) kirjailija purkaa vihamielisten ja miellyttävien ympäristöjen välistä kahtiajakoa ja erittelee kummankin herättämiä arvoja ja tunteita, kuten turvallisuutta, turvapaikkaa ja rauhallisuutta. Tässä kirjassa korostetaan paikkojen merkitystä elämässämme ja muistoja, joita muodostamme emotionaalisesti. Näin arkkitehtuurin on vastattava subjektiivisiin tekijöihin, jotka ovat yhtä ratkaisevia kuin muutkin tekijät, lisäämällä käyttäjiensä emotionaalisen ja psykologisen hyvinvoinnin kannalta olennaisia tunteita, kuten yhteisöllisyyttä, turvallisuutta, ilmaisun selkeyttä, anonymiteettiä ja kykyä luoda henkilökohtaisia muistoja. Tämä voidaan ilmaista monin eri tavoin, kuten valitulla rakennustavalla, rakennuksen muodolla, käytetyillä materiaaleilla, käytetyillä tekstuureilla ja rakennuksen ja sen ympäristön ja ympäröivän yhteisön välisillä yhteyksillä.
On totta, että mielenterveysongelmista kärsivät henkilöt eivät parane ihmeellisesti hyvin suunnitelluilla rakennuksilla. Se ei myöskään voi korvata tieteen ja lääketieteen edistystä. Turvallisuutta ja luettavuutta edistävät julkiset paikat sekä pienet interventiot, jotka toimivat raikkaana tuulahduksena myllerryksen keskellä, ovat kuitenkin kaikki keinoja edistää jokapäiväistä onnellisuutta, ei pelkästään mielenterveysongelmien hoitoon erityisesti tarkoitettujen rakennusten osalta.